Oma muutostarina 48-kiloisesta 95-kiloiseksi

March 14, 2018

Pitkä matka on tullut kuljettua kuntosaliharjoittelun parissa. Nyt jälkeen päin kun ajattelee koko matkaa, on tullu kyllä opittua hirmuisesti treenaamisen monelta eri osa-alueelta. Jos kehityksestä pitäisi piirtää käyrä, on se varmasti sisältänyt niin ylä- kuin alamäkiä sopivassa suhteessa. Jokaisesta alamäestä on opittu, joten mitään en kadu tai tekisi toisin. 

Kaikki alkoi vuonna 2005, kun yläasteen liikuntatunnilla mentiin kuntosalille. Päällimmäisenä reaktiona oli ihmetys - mikä on tämä kellarikerroksen ikkunaton sali, joka on täynnä mitä erinäisempiä laitteita? Radio soi taustalla ja jokainen tuntui kulkevan polkua pitkin käyden läpi eri laitteita. Liikuntatunnin aikana tuli kokeiltua eri laitteita ja vaa'alle noustessa lukema näytti 48 kiloa. Vou. Tuossa se on kyllä ollut jo jonkin aikaa ja painoindeksi ollut aina alle 20. 
 

Ainoa kuva, joka on säilynyt ripariajoilta. Paino alle 50 kiloa.



Vaa'an lukema jäi pyörimään mieleen viikoiksi. Kiinnostus kuntosalia kohtaan alkoi kasvaa - pitäisikö alkaa käymään salilla myös omalla ajalla? Liikuntatunneilla kuntosalivierailut olivat vasta alkaneet, eikä seuraavaa kertaa ollut tiedossa. Kuntosalivuoro tuntui muutenkin olevan sellainen hätävara, jos liikunnanmaikka ei ollut muuta keksinyt tai saanut tiloja varattua. 

Kaveri innostui asiasta ja aloimme käymään kahdestaan. Laitteiden kokeileminen ja ihmettely oli hauskaa puuhaa. Lähinnä kokeiltiin ja keskusteltiin sarjojen jälkeen - ja niiden aikanakin - miten liike kuuluisi tehdä oikein. Aloin etsimään salireissujen välissä tietoa netistä ja törmäsin pakkotoisto.com-sivustoon. Keskustelupalstalla tuntui olevan hurja määrä tietoa ja sen ympärille oli syntynyt omanlaisensa skene. Asioista keskusteltiin käsitteillä, joista joutui googlettamaan lisää tietoa. Pikku hiljaa koko bodauksen idea alkoi hahmottua. Kyse on kehonmuokkauksesta. Sitä voisi kokeilla. 

Pakkotoisto.com-sivuston kaivelun jälkeen löytyi ensimmäinen treeniohjelma, jossa käydään systemaattisesti erilaisia liikkeitä läpi. Treenataan tiettyjä lihaksia sopivassa suhteessa. Vau. Täähän on järjestelmällistä puuhaa. Oli kiva lähteä salille toteuttamaan valmiiksi laadittua suunnitelmaa. Huomasin aika nopeasti, että kroppani vastasi treeniin paremmin mitä treenikaverin. Painot alkoivat nousea liikkeissä ja treenin jälkeen pukuhuoneen peilissä alkoi tapahtua muutoksia. Tunne oli mieletön - olen saanut tämän kaiken aikaan vain itse, ottamalla asioista selvää ja tekemällä ne tunnollisesti oikein. Tämähän toimii! 

Yläasteella, bodausta takana joitain kuukausia.


Nälkä alkoi kasvaa syödessä. Aika nopeasti selvisi, että bodauksen filosofiaan ei kuulu juhliminen, huonot yöunet tai yksinkertainen ruoka. Piti nukkua mahdollisimman paljon, treenata kovaa ja syödä monipuolisesti - etenkin sitä proteiinipitoista ruokaa. Ajattelutapa alkoi hallita elämää. Valinnat arjessa tapahtuivat aina bodauksen ehdoilla, joten juhliminen sai tapahtua tästä lähtien selvinpäin ja eväiden kanssa. Kaverit ympärillä huomasivat muutoksen ja saivat hyvät naurut, kun bileissä muiden seassa istui poika, joka ei juonut olutta vaan piimää.

 

 


Treenikaveri tippui tässä vaiheessa kelkasta. Hänelle harrastus ei kolahtanut varmastikaan samalla tavalla. Jossain vaiheessa kaveripiiristä alkoi löytyä samalla ajattelutavalla varustettuja ihmisiä. Sali vaihtui Lohjan Bodaus Ry:n tiloihin, jossa muutkin treenasivat. Heti ensimmäisen treenikerran jälkeen tajusin, että olin saapunut Lohjan bodauksen mekkaan. Täällä keskitytään treenamaan kovaa, kuunnellaan metallimusiikkia ja pidetään mekkalaa reenin aikana. Muistot eläkeläisistä istumassa laitteissa lehtiä lukien, jäivät historiaan - nyt ympärillä oli vain samanhenkisiä ihmisiä. 

Treenatessa oli ilahduttavaa huomata, miten vanhemmat jäärät neuvoivat nuorempia. Salin henki oli mahtava - kaikilla on sama päämäärä, tavoitella parempaa versiota itsestään jokaisella treenikerralla. Tekniikkani koheni ja aloin saamaan tuntuman oikeassa lihaksessa. Tuloksia tuli vain enemmän ja enemmän. Onko tällä olemassa jotain rajaa, vai ovatko bodauslehtien kansissa olevat kehonrakentajat jatkaneet tätä vain niin pitkään, että he näyttävät noin hyvältä?

Bodaus elämänfilosofiana alkoi hallita elämää entistä enemmän. Koulu ei kiinnostanut, vaan tarvittaessa iltapäivän tunneilta oli näppärää lintsata treenaamaan, koska ruokkis oli ollut klo 11 aikaan. Myöhemmin olisi jo tullut nälkä. Maine kehonrakentajasta alkoi tavoittaa ikätovereita. Kuka on se kaveri, jolla on hirmuiset ojentajalihakset siinä kuvassa?

 

 


Sitten se tapahtui. Treenipainot eivät enää nousseet, treenaaminen alkoi tuntua pakkopullalta, mutta eteenpäin sinniteltiin. Tuloksethan tulevat vaan kovan työn jälkeen. Levon merkitystä en osannut vielä tiedostaa tarpeeksi hyvin, tai en ainakaan osannut lukea kehoni signaaleja orastavasta ylirasitustilasta. Ei muuta kun kovempaa treeniä vaan, ehkä tulosten laskusuunta johtuukin vain lepsuilusta?

Sitten tuli stoppi. Olo alkoi olla päivä päivältä pahempi, sydän tykytteli ja kuumetta mitatessa mittari näytti aina vähintään 37,5 astetta. Jotain oli vialla. Oli mentävä lääkäriin selvittämään asiaa. 

Useiden tutkimusten jälkeen, diagnoosia ei löytynyt. Aloin itse epäilemään ylirasituksen mahdollisuutta. Ironista, etten silloin tiennyt edes sellaisen mahdollisuudesta, vaikka treenasin kuin mielipuoli. Lopulta olin varma, että tilanteeni oli juuri tämä. Olin ajautunut ylikuntoon. Treenit saivat jäädä kokonaan ja tilalle tuli vain kävelylenkkejä. 

Toipuminen kesti yllättävän pitkään. Meni monia kuukausia, ennen kuin ruumiinlämpö alkoi laskea normaaliin lukemiin ja olo kohentua. En uskaltanut lähteä treenaamaan, enhän halunnut saada samanlaista olotilaa aikaiseksi itselleni. Lopulta kun menin treenaamaan, treenasin pitkään todella varovasti. Ajattelin, että ehkä olisi parempi keskittyä elämässä johonkin muuhun nyt. Sosiaaliset suhteet ja opinnot olivat kärsineet jonkin verran bodymunkkeilusta. 

Tätä jatkui vuosia. Yritin aloittaa treenaamaan kovempaa, mutta joka kerta pelkäsin. Mitä jos se iskee uudelleen? En uskaltanut nostaa kuormitusta hallitusti ja pitää kevyitä viikkoja. Tein vain pelkästään kevyitä treenejä. 

 

Armeija aikana treenaamiselle jäi vähemmän aikaa.

 

 



Vuonna 2012 erottuani ja muutettuani yksin asumaan, aikaa jäi enemmän kaikelle muulle. Juhliminen astui kuvioihin rankalla kädellä. Jonkun aikaa alkoholilla läträttyäni havahduin tilanteeseen. Nyt olisi hyvä aika keksiä jotain muuta. Päätin keskittyä treenamaan, olihan se aina tuonut elämääni paljon sisältöä ja nautintoa.

Nyt päätin treenata systemaattisesti ja kovempaa kuin aiemmin. Tein järkevät treenisuunnitelmat ja aloin toteuttamaan niitä. Ensisijaisesti kuuntelin oman kroppani tuntemuksia. Huomasin, että mitään ylirasitusta ei tule, kun treeni on järkevästi suunniteltua. Tuntui, että nyt vain taivas on rajana. Aloin panostamaan treeniin ihan tosissaan. Halusin nähdä, mihin asti pääsen, kun teen nyt kaiken fiksummin kuin aiemmin. Tuntui, että nyt olin saavuttanut otteen koko touhusta. 

Tuloksia tuli. Pitkästä aikaa olin kovemmassa kunnossa kuin vuonna 2006. Pidin ylikuntoa edeltävää aikaa usein vertailukohtana myöhemmin, olihan silloin elämäni kunnossa. Niin ainakin ajattelin. Toteutin yhdessä ystäväni kanssa pitkän 20 viikon dieettijakson, jonka aikana vein kehoni äärirajoille. Halusin tietää, miltä tuntuu olla kisadieetillä. 

 

Kehonrakennuskisoissa nähtävää hymyilyä ei tullut treenattua poseharjoituksissa.


 

 

 

 


Tuli kesä ja päätimme ystäväni kanssa nauttia treenin tuloksista keskittymällä kaikkeen muuhun. Kävimme tekemässä vain ylläpitäviä treenejä. Tavoitteelliseen treeniin piti palata, mutta tilanne jäi elämään pidemmäksi aikaa. Päätin hakea yliopistoon ja tiesin matkan sinne olevan pitkä ammattikoulutaustalla. Treenaaminen sai taas jäädä vain ylläpitäväksi ja syöminen oli vähäistä.

 

 



Pääsin yliopistoon toisella yrityksellä. Tilanne tuntui mahtavalta. Olin panostanut tähän niin paljon viimeisen 1,5 vuoden ajan. Opinnot aloitettuani, ensimmäisen vuoden jälkeen aloitin työskentelemään vartijana. Huomasin, että pieni lisäpaino ja lihaksikkuus ei tekisi pahaa habitukseen tässä työtehtävässä. Päätin aloittaa treenamaan taas kovaa. Kovaa treenaaminen on jatkunut siitä asti, pisimpään kuin koskaan treeniurani aikana. Yhtäjaksoista bodauselämäntapaan panostamista, niin hyvin kuin sitä voi toteuttaa tässä elämäntilanteessa on jatkunut nyt kohta 3 vuotta. Tuloksia on tullut, mutta ei sitä vauhtia, mitä olen odottanut. Treenivuosia on jo sen verran takana, että kehittyminen on todella hidasta. 

 

 



Nyt kun jälkeenpäin tarkastelen tätä kaikkea, huomaan mistä bodauksessa on ennen kaikkea kyse. Se on itsensä voittamisesta joka päivä. Se on uhrauksien tekemistä ja itsekuria. Se on tavoitteellista itsensä haastamista ja sitä kautta mielihyvän hakemista. Se on myös todella tehokas keino stressinpoistoon. Parasta salilla on se, että voi keskittyä vain treenin aikaisiin tuntemuksiin. Miltä tuntuu, kun lihas täyttyy verellä ja alkaa väsymään sarjan aikana. Miltä tuntuu hengästyä ja sulkea silmät vain sen takia, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin niihin viimeisiin pariin toistoon. Miltä tuntuu sen jälkeen? Kaikki tämä on todella koukuttavaa. Elämässä voi tapahtua vaikka mitä taustalla, mutta jokin pysyy. Tie vie kuntosalille kaikesta huolimatta, rauhoittumaan, keskittymään vain pariin asiaan kerrallaan. Siinä vasta mieli oikeasti lepää. 


 

 

Unohtamatta sitä mahtavaa fiilistä, joka siirtyy arkeen. Treenaamiseen kuuluu vahvasti myös kehonhuoltoa, joten paikatkin on pysyneet kunnossa vuosien saatossa, vaikka istumisergonomia ei varmasti ole parhaasta päästä.

Olen todella iloinen, että päätin aloittaa valmennustyöt ja suuntasin opintoni kohti liikunta-alan asiantuntijuutta. Koen oikeasti tekeväni asioita, joita teen täydellä sydämmellä. On mahtavaa saada seurata vierestä, kun asiakas käy samoja asioita läpi, joiden kanssa olen itsekin aikoinaan paininut. Tuntuu hienolta olla rinnalla, kulkea yhdessä sitä matkaa kohti hänen unelmia. Olen todella löytänyt unelma-ammattini. 

Teen valmennuksia tällä hetkellä rajatun asiakaskunnan kanssa. Opintoni ja muut työt vievät sen verran aikaa, etten voi ottaa asiakkaita kuin rajallisen määrän. Haluan keskittyä jokaisen kohdalla täysin heidän tilanteeseen ja oppia itsekin jatkuvasti lisää. 

Jos tarvitset motivoitunutta, helposti lähestyttävää ja tieteelliseen, tutkittuun tietoon nojaavaa personal traineria matkallasi kohti unelmiasi, tehdään niistä yhdessä totta. Lupaan, että valmennuksen jälkeen sinulla on eväitä jatkaa matkaasi tarvittaessa myös yksin. En halua myydä sinulle valmennuspakettia, jonka hyödyt konkretisoituvat vain valmennuksen ajan. Sijoittamalla tuotteisiini teet sijoituksen myös omaan terveyteesi koko loppuelämäksesi. 

Laita viestiä osoitteeseen koutsinkujeet@gmail.com tai soita, tekstaa tai lähesty Whatsappilla numeroon 0458872238, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.

Jää seuraamaan matkaani. Työn alla on lisää blogikirjoituksia ja myöhemmin Youtube-kanava.

Oikein mahtavaa ja energistä päivää!

-Koutsi
 

Please reload

Recent Posts

Please reload

Archive

Please reload

Tags

+358458872238

©2019 BY KOUTSIN KUJEET. Y-TUNNUS 2859588-6

  • YouTube - Black Circle
  • Instagram - Black Circle